sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Surullisia uutisia



Eilen aamulla aamulenkillä kaksi isoa koiraa hyökkäsi meidän pienen Nupun kimppuun. Kaikki koirat olivat kytkettyinä mutta isojen koirien omistaja ei vain kyennyt hallitsemaan koiriaan kun ne hyökkäsivät. Kun sain Nupun syliin niin vain juoksin karkuun niin nopeasti kuin jalat vain antoivat periksi. Hyökkäävien koirien omistaja kyllä huuteli perään, että antaa yhteystietonsa mutten uskaltanut jäädä siihen enemmäksi aikaa. Oli nähtävä miten oman koiran oli käynyt.
Lääkärissä löytyi vain yksi reikä kainalosta joka oli hampaan aiheuttama ja toisella puolella on nirhauma ja mustelma. Kipulääke ja antibioottiruiske myös annettiin. Meillä oli todella onnea matkassa. Lääkäri totesi, että meidän koiralla on niin paksu ja tiheä turkki, että se on vaimentanut puremista jonkin verran.

Kun päästiin kotiin Nuppu ei suostunut olemaan missään muualla kuin minun sylissäni monta tuntia. Vähän koitin pestä koirien kuolaa turkista ja joitain rastoja oli pakko leikellä pois. Karvaa lähtee valtavasti nyt. Nyt keskitytään vain toipumiseen, me molemmat. Itsekkin kun sain pikkuisen osan taistoa käteeni mutta pahin tapahtui tuonne päähän. Oli niin traumaattinen kokemus meille molemmille mutta minä en sitä unohda. Pelkään todella kohdata nämä koirat uudelleen.


Jokaisen pikkukoiran omistajan suurin pelko totteutui mutta tosiaan selvittiin pienin ulkoisin vaurioin. Minun rakas prinsessa <3 Toivumme kyllä mutta henkisesti minä en varmaan koskaan. Pelkään lapsieni puolesta myös nyt hirvittävän paljon. 

12 kommenttia:

  1. Voi pientä!

    Ei ymmärrä että ihmiset hankkii itselleen koiria, joita ei pysty hallitsemaan! Ihan ekana kuuluu näytää kuka on se pomo: ihminen! Koirat kuuluu kouluttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tismalleen samaa mieltä. Meillä on tytön koirassa staffia ja tuossa kun olin sairas niin en suostunut viemään sitä ulos kun minulla ei ollut voimia sen höyrylaivan voimia pidättelemään. Tiesin rajani ja tiesin millainen koira on joten kaikkien turvaksi en vienyt sitä ulos.

      Kyllä minua harmittaa se, että lähdin pakoon mutten oikein muutakaan voinut. En uskaltanut jäädä siihen odottamaan kun koirat olivat aivan täpinöissään.

      Poista
  2. Kamalaa! :( Onneksi ei kuitenkaan käynyt sen pahemmin, että selvisitte pienin haavoin, vaikka henkisesti tosiaan varmaan oli hyvin järkyttävää. Pikaista toipumista kummallekkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en uskalla mennä tuonne tapahtumapaikalle ollenkaan ja itkenyt olen tänäänkin. Huomenna menen lääkäriin ottamaan tuon jäykkäkouristusrokotteen niin juttelen lääkärille samalla. Tosiaan tämä henkinen puoli on tässä nyt se suurin asia mikä tarvii hoitaa...haavat ovatkin hyvässä hoidossa.

      Poista
  3. No hui kauheeta. Varmasti tuollaisesta jää traumoja. Minullekin jäi pienenä tramoja kun koira ajoi takaa ja yritti näykkäistä. Koira kylläkin luuli leikiksi kun serkkujen kanssa leikittiin hippaa mutta kyllä minä säikähdin.
    Samoin tässä meidän naapurissa eräs koiranomistaja piti kauan koiriaan irti lenkillä kunnes eräs päivä se koira puri yhtä tyttöä. Onpa nyt koirat pysymeet kytkettynä, onneksi tytölle ei käynyt mitään pahempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ei tuokaan mikään kiva juttu ole :( Omistajienkin pitäisi muistaa, että se koira on eläin ja vaikka olisi miten koulutettu ja ihana niin se voi hyökätä. Pienikin ärsyke niin se on siinä sitten.

      Poista
  4. Hemmetti! Millaset koirat mahtoi olla kyseessä? Samalla suunnalla kun ehkä liikutaan, niin tietäis varoa. Meillä on useampi läheltä piti -tilanne jo sattunut, koirapuistossa kertaalleen toinen koira ehtinyt jo kimppuun kunnolla, joten olen ottanut tavaksi kiertää isommat koirat ja etenkin ne, joiden tässä lähialueella tiedän olevan ärhäköitä luonteeltaan.

    Onni onnettomuudessa, ettei käynyt pahemmin. Emännän ja koiran henkisen puolen takia olis varmasti ehdottoman tärkeetä treffata mahdollisimman pian iso kiltti koirakaveri, jottei tulevaisuudessa tule mitään paniikkia tai rähinää pelon takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen koittanut kaivaa mieleni sopukoista rotuja ja katsellut kuvia mutta en muista muuta kuin, että olivat isoja ja mustia koiria. Vahvoja. Tässä Martinkirkon rapuilla tapahtui (Turussa). En ole nähnyt ennen kyseisiä koiria. Voi myös olla, että toinen koirista oli hoitokoira tai jopa molemmat...ken tietää.
      Ollaan jo miehen kanssa juteltu, että tarvii tuon miehen siskon iso seefferi käydä vähän nuuskimassa Nuppua joku päivä tuossa pihalla. Tosin Nupun tuntien se ei pelkää muita koiria vain näitä kahta koiraa. Mutta tarvii tuon haavan ensin parantua hiukan enemmän jotta päästän toisen koiran haistelemaan.

      Poista
  5. Ei apua, ihan kauhea tapahtuma. Toisaalta, aina se vika löytyy omistajasta ja varsinkin isoja koiria ei saisi omistaja ottaa, jos ei niitä hallitse. Eli toisinsanon taisi vika olla siellä hyökkäävien koirien narun päässä, koska veikkaan myös sitä että koirat puollustivat omistajaansa. Ihan hirveää kuitenkin ! Meilläkin on tiibetinspanieli ollut ja nyt on ranskanbulldoggi ja tuota meidän ranskista naapurin koira käy välillä kurnuuttamassa, kun eivät tajua sitä pitää kiinni ja naapurin koira kuitenkin on suhteellisen iso suomenlapinkoira ja tuo meidän Viivi on tuollainen tsirpula. :( Ihmiset voisivat kyllä ajatella vähän mitä tekevät ! Suututtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se kuuluisi mennä. Mutta monesti koirat ovat myös jatkeita, ei riitä autot niin hankitaan vahva koira. Varsinkin noita huonossa maineessa olevia koiria...ja sitten ne tekee mitä sattuu kun ei löydy voimaa niiden hallitsemiseen tai löydy taitoja kouluttaa.
      Mutta todellakin olen niin onnellinen, ettei käynyt pahemmin...

      Poista

Kommenttia ihan estottomasti vain!