Translate

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Villasukat miehelle

Nyt kun olen ollut sairaslomalla puolitoista viikkoa, niin se mitä on tullut sängyssä tehtyä on neuleet. Vino pino pipoja, lapasia, sukkia on tullut tasaiseen tahtiin puikoilta mutta nyt äsken huomasin, että eipä niistä kuvia ole otettu, vaan olen suoraan laittanut pakettiin. Muutama kuva on julkistettu kyllä instassa mutta ei mitään kunnon kuvia. Ehkä kuvia saadaan sitten joulun jälkeen, ainakin osasta tuotoksista. Tai sitten pitää tehdä kokoelma kaikista jotka on päässeet instaan. Kuvaaminen ei ole nyt ollut ihan ensimmäinen asia, jota olen halunnut tehdä tämän sairasloman aikana.

En ole tänä vuonna kauheasti tehnyt lahjoja kun ei muutenkaan hankita mitään. Niin vähän tarvetta millekkään. Meillä kun hankitaan aina tarpeeseen asioita, ei tarpeetonta sälää. Miehelleni ei pitänyt tehdä yhtään mitään mutta huomasin tuossa missä kunnossa hänen kaikki villasukat on. Olen viimeksi neulonut hänelle sukkia kahdeksan vuotta sitten. Ehkä olisi aika päivittää hänenkin sukkakokoelmaansa edes näiden yksien sukkien verran. Neulon lisää myöhemmin.

Neuleet ovat ihan parhaita joululahjoja mitä voi saada, sopivat jouluun ja tuovat myös hyvän mielen kaikille. Ne eivät vain lämmitä jalkoja, käsiä ja päätä vaan myös mieltä. Tämän vuoden hitti taitaa olla mökkisukat. Itse kun en noista hiteistä perusta niin neuloin miehelleni porosukat. Sopii paremmin meille tänne ja paremmin miehelleni kuin mökkisukat.
Lämpimän joululahja tarvitsee myös sopivan paketin, joka on helppo tehdä itse taittelemalla paperista laatikko tai paperin tilalla voi käyttää myös tapetin paloja. Tapetti sopii hyvin sillä, se on paksua ja pysyy hyvin kuosissaan.











Mukavaa päivää!

-Melissa-

tiistai 12. joulukuuta 2017

Viikonlopun huumaa

Olen ollut puolitoista viikkoa sairaslomalla nyt kun flunssani oli odotettua tujumpi. Tai saan nämä tavalliset taudit nyt helposti ja voimakkaina kun perustautini on nostanut päätään. Kuun vaihteessa viikonloppuna huomasin, että nyt alkaa flunssa kolkutella ovelle mutta mies oli varannut meille jo aikaa sitten liput Paddington 2- elokuvaan. Olen koko ajan vongannut elokuviin ja juuri kyseistä leffaa halusin mennä katsomaan. Oli siis ihan pakko nousta sängystä ja niellä yskä ja mennä Härdellin ja miehen seurana Flamingon elokuvateatteriin nauttimaan ihanasta leffasta. Suosittelen leffaa todella, aivan ihana ja onnistunut vaikka onkin kakkonen.
Leffan jälkeen, kuten meillä on tapana, kävelimme Jumboon ja siitä syömään American Dineriin ja taas herkuteltiin hyviä hamppareita ja jälkkäreitä. Oli maha kyllä niin täynnä ettei ihan hetkeen tehnyt hamppareita mieli. Perheen yhteiset hetket ovat niin tärkeitä, että pakko oli laittaa sairaudet unohduksiin ja mennä porukan mukana.

*    *    *    *    *

Olen jostain syystä tällä hetkellä innostunut kovasti erilaisista ja eri tavoin toteutetuista ranteenlämmittimistä ja niitä on nyt tullut tehtyä vähän monen näköisiä. Tykkään todella paljon niistä, sopii minun kerrospukeutumiseen ja muutenkin tyylillisesti on enemmän mun juttu kuin paljaat lapaset. Ranteenlämmittimet on myös todella helppo ja nopea tehdä ja kuvien ihanuudet on neulottu jämälangasta, jotka yritän nyt epätoivoisesti saada pois nurkista pyörimästä. Ranteenlämmittimien ohjeet löytyy Novita 3/2016 lehdestä. 
Kuvien iso kolmiohuivi on itse tehty myös, ei minun tekemäni sillä löysin sen Kierrätyskeskuksesta, myös takkini on Kierrätyskeskuksesta. Takki on niin täydellinen ja istuu tyyliini täydellisesti. Pipo on omaa käsialaa, neuleleggarit sitä vastoin on ostettu myös Kierrätyskeskuksesta sekä saapikkaani. Takin alla oleva suloinen neulepaita on myös Kiertiksestä hankittu ja olenkin niin tyytyväinen asuuni monin tavoin. Kaikki on joko itse tehtyä tai kierrätettyä ja pisteenä iin päällä on ilmaisosastolta löytyneistä materiaaleista tehty laukku. Kyllä kelpaa...Tämä on Lumppumaakarin miniekstaasi!

 *    *    *    *    *

Huomenna paluu töihin ja toivottavasti en saa mitään flunssia enää itselleni. Tämmöinen sisällä oleminen ei ole mun juttu ollenkaan. Menee pääkoppa ihan soosiksi. Onneksi olen jaksanut neuloa yskäkohtausten välissä sen verran, että puikoilta on tippunut pipoja, sukkia ja lapasia aika hyvää tahtia ja myös hienosti jämälangat vähentyneet. Ehkä pian pääsen neulomaan taas isompia töitä myös.








Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-

lauantai 9. joulukuuta 2017

Alusvaatteet kirpputorilta - kyllä vai ei?



Elämmekö edelleen sitä aikaa kun kirpparit olivat synkkiä paikkoja, joista ostettiin huonokuntoisia ja pahan hajuisia vaatteita, kengät olivat loppuun poljettuja ja alusvaatteet...Niin, ne alusvaatteet olivat venyneitä ja kamalassa kunnossa? Vai onko jotakin muuttunut? Tässä kulutushysteerisessä maailmassa? Voiko kirpparilta löytää mitään käyttökelpoista enää?
Näitä asioita mietin kun halusin asettaa itselleni uuden haasteen, halusin tutustua alusvaatteiden maailmaan, millaisena se ilmenee kirpputoreilla. Niin kuin tiedätte ihmiset myyvät kaikkea mahdollista ja tässä nopean muodin maailmassa myös vaatteet menevät todella nopeasti kiertoon. Useasti olenkin esitellyt täällä blogissani löytöjäni, myös kenkälöytöjä, käyttämättömiä kenkiä on kirpparit täynnä. Myös vähän käytettyjä ja on minulle kelvannut myös ilmaisosaston kengätkin. Ne voi aina huoltaa hyvin.

Laitoin tässä viikolla kyselyn eri somekanaviin mitä mieltä ihmiset ovat alusvaatteiden hankinnasta kirppareilta. En rajannut asiaa mitenkään, enkä puuttunut keskusteluun millään tavoin. Halusin nähdä miten ihmiset näkee kirpputorit sekä alusvaatteiden ostamisen sieltä.




*     *     *     *    *
Instagram


"En osta. Mulla menee raja siinä. Jotenkin koen liian intiimiksi. Tämä aihe varmasti jakaa mielipiteitä ja jokainen tavallaan, mut mun kierrätyspukeutumisen raja menee alusvaatteissa. Hyväkuntoisia, aluspaitamaisia trikootoppeja voin ostaa, mut en esim. rintsikoita."
- Kototeko-blogi-

*   *

"En osta enkä myy kirpparilla alusvaatteita. Paitsi, jos on laput vielä kiinni. Pojalle olen kyllä ostanut kalsareita käytettynä, mutta niistä näki, ettei ole paljoa käytetty ja pesukoneen kautta (kuten kaikki tekstiilit) käyttöön."
-Nellyssi87-

*   *

"En ole koskaan ajatellut asiaa, harvemmin tulee esimerkiksi meidän kirpparilla alusvaatteita vastaan. Voisin ostaa esimerkiksi rintaliivejä, jos niissä olisi selvästi laput vielä kiinni ja olisivat selvästi käyttämättömät."
-rosannaofmay-

*    *    *    *    *


Olen kierrellyt aktiivisesti kirppareita viitisen vuotta, se on pieni aika mutta tässä ajassa on tullut nähtyä ja koettua valtavasti mitä kirpparit oikeasti pitää sisällään. Mutta koko tänä aikana en ole edes harkinnut ostavani alusvaatteita kirppareilta, mutta nyt mielipide alkaa muuttua tässäkin kohtaa.
Niin paljon on käyttämättömiä vaatteita paketeissaan, pusseissaan ja lapuissaan myynnissä etten voi sivuuttaa tätä asiaa ollenkaan. Voisin hyvin hankkia vaikka koko alusvaatesetin kirpparilta, ihan siitä syystä, että kirpparit eivät enää nykyään tarkoita käytettyä, sen verran paljon on käyttämättömiä vaatteita ja kenkiä kirput täynnä.

Olen tosin alusvaateosastoa kiertänyt tällä hetkellä hyvin pienesti silmäillen mutta jo nyt huomaan, että voisin hyvin rakentaa koko asuni pelkästään kirpputorilta löydetyistä vaatteista. En siis enää nyrpistele nenääni kirppisalusvaatteille vaan etsin kunnes löydän hyvät ja kunnolliset alusvaatteet. Olen varma, että jatkan tätä projektia ja tulen kirjoittamaan aiheesta enemmänkin kun alan nähdä suuremmin tätä palettia.

Keskustelu on ollut todella vilkasta fb -ryhmässä ja mielipiteitä on tullut monenlaista, kaikki tosin pitkälti ajattelee, että kirppareilla olisi vain ja ainoastaan käytettyjä vaatteita. Tai jotenkin tuli sellainen olo, että vaikka kierrätys on tuttua monelle, niin silti kirppareita pidetään edelleen jotenkin sellaisina paikkoina, joissa myydään niitä vaatteita, jotka ovat jo parhaat päivänsä nähneet. 
Ajatellaan, että kaikenlaiset sairaudet leviää niistä, vaikka samat ongelmat on niissä uusissa vaatteissakin, joita sovitetaan ja tartutetaan uusiin kenkiin jalkasienet ja rintaliiveihin myös hiivat yms. Ei ne uudet vaatteet ole sen enempää turvassa kuin vanhatkaan.


*    *    *    *    *
FB:n tyyliryhmä

"En missään nimessä niinkuin en myös kenkiäkään. Jo omassa käytössä rintsikoissa venyy olkaimet ym. Ja alushousut on aina henkilökohtaisia. Eikä ne myöskään kestä ikuisuutta."

*    *

"En osta, tulee jotenkin likainen olo niistä. Muistan kun nuorempana näin kirppiksellä Hilfigerin boxerit, meinasin ostaa ne silloiselle poikakaverille. Jäi ostamatta kun huomasin niissä rusehtavan raidan. Menin äkkiä pesemään käteni kirppiksen vessaan"

*   *

"En osta. Imetysliivit ostin Kierrätyskeskuksesta, mutta niissä oli laput jäljellä joten kuvittelisin niitten olevan käyttämättömät. Mut ei ne sit käytössä olleet hyvät kuitenkaan joten jäi mullakin kaapin perukoille pyörimään"

*   *

"Olen kommentoinut tämän aiemminkin, mutta mitä ihmettä rintojen ihossa on, että ihmisiä etoo käytettyjä rintsikoita ostaa?"

*    *    *    *    *



*    *    *    *    *
FB: ompeluryhmä

"Noup. Ei mun kokoa löydy (liivejä) ja housut ostan uutena tai teen (lue: matskut on mutta en saa aikaseksi tehdä)."

*   *

"En. En osta kirppiksiltä mitään vaatteita tai kenkiä."

*   *

"En ostais. Jotkut asiat vaan on saatava ihan uutena".

*    *    *    *    *


Koska minulle kierrättämisestä on tullut kunnia-asia, niin haluan löytää mahdollisimman paljon uusia tapoja kuluttaa eettisemmin. Sukkia ja alushousuja voin valmistaa itse ja rintsikkakurssille menen heti kun vain tulee tänne meidän lähelle joskus niin se antaa enemmän liikkumavaraa myös mutta on ollut mahtavaa kuitenkin huomata, että alusvaatteiden osto on mahdollista myös kirppareilta. 

Katson seuraavat asiat kun teen ostopäätöksen:

* Rintaliivit ovat uudet tai uuden veroiset
* Alushousut uudet
* Ei tahroja, ei reikiä alushameissa
* Paketeissa olevat sukat ja sukkahousut

Kuvissa vilahtaa myös vaalea alusmekko, joka on säästetty rakkaan ystäväni tädin jäämistöstä, näitä säästin todella monet, ovat olleet enemmän rekvisiittaa mitä käytössä. Tähän mekkoon lisäsin palan verhoa helmaan, jotta sain siitä käyttökelpoisamman. Minä kun tykkään noista ripsujutuista sen verran paljon, että tämä antaa kivaa volyymia tunikoilleni. Kuvissa näkyy myös kaksi korua, jotka olen itse tehnyt, sekä kahvikuppi, joka on Kierrätyskeskuksesta löytynyt sekin.



Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-

torstai 7. joulukuuta 2017

Millainen mekko minulla oli kun minut vihittiin?



Olen useasti kertonut eri keskusteluryhmissä kun on ollut puhetta morsiuspuvuista, että millainen minulla oli päällä ja että sitä voi käyttää edelleen ihan arkena. Alunperin tämä tehtiinkin ihan arkikäyttöön mutta oli myös paras valinta kun mentiin naimisiin. Talven kylmyys ja inho tavallisia morsiuspukuja kohtaan auttoi löytämään tämän mekon omasta kaapista. Totta on, että en tykkää morsiuspuvuista ollenkaan.
Olen aikanaan päättänyt, että osa vaatteistani säilön muistona ja tämä mekko oli yksi niistä, huom, oli. Pitkän ja tuskaisen etsimisen jälkeen, on mekko saatu pois naftaliinista ja otettu käyttöön. Onhan se vähän vanhanaikainen mutta eipä se tällaiselle vanhanaikaiselle Kassi-Almalle ole mikään ongelma. Ohje löytyy Novitan lehdestä ja lisään sen heti tähän kun löydän lehden jostakin pinosta.

Minun silloiseen asuuni kuului mekkoni lisäksi myös karvasaappaat, ei ollut pipoa päässä, vaikka harkitsin sitä. Halusin pitää hiukaseni vapaina ilman mitään tukkalaitteita. Hiukset tosin harjasin tällä kertaa, olihan tilanne kuitenkin tärkeä. Karvasaappaista on aika jättänyt aikaa sitten, mutta säilytin saappaista jotakin ja tein saappaiden koristeista käsikorun jokin vuosi sitten.
Naimisiin menimme lähes heti ensi treffien jälkeen. Muutimme yhteen samalle paikkakunnalle noin puoli vuotta häiden jälkeen. Sairauteni vei ison osan avioliittoani ja meidän ainoa yhteinen lapsi syntyi kolme vuotta häiden jälkeen. Naimisiin mentäessä minä olin 33 vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja ja mieheni 23 vuotias lapseton nuorimies. Meillä ei mikään ole mennyt ohjekirjan mukaan mutta edelleen matkaamme yhteistä polkua pitkin.

*    *    *    *    *

Eräässä fb-ryhmässä oli keskustelua siitä, miksi nykyään ei missään näy elämän raadollisuus vaan kaikki aina hehkuttaa omaa ihanaa elämää, miten lapset voi hyvin ja kaikkea muuta vastaavaa mutta harvoin lukee mitään siitä totuudenmukaisesta elämästä kulissin takana. Jäin miettimään asiaa ihan omalta kohdaltani ja tietenkin sen vuoksi, että olen esillä somessa. Mietin asiaa myös lukijana, mitä itse haluan lukea ja mitä en.
Ei meilläkään kaikki matkat mene suunnitelmien mukaan ja kiukkuakin on ja esimerkiksi tuo viime kertainen reissu poikien kanssa oli minulle kammotus, olin todella kipeä koko matkan. Halusin kuitenkin itkemisen tilalla kertoa kaikesta kivasta mitä näimme. Itsellekkin se oli miellyttävämpää kuin kieskittyä omaan huonovointisuuteen. Samaa haluan lukea muista blogeista.
Baseni on nyt aktiivinen ja uuden lääkemäärän kanssa on aina vaikeuksia ja sen lisäksi joudun olemaan sairaslomalla, kun yskä on niin kova ja puhekielto on päällä. Mutta miten on, haluatteko lukea vain siitä, että kerron miten huono olo minulla on vai onko kivempi lukea ihan muita asioita ja minä voin keskittyä iloisiin ja myönteisiin asioihin niin elämässäni kuin blogissa. Joka tapauksessa kaikki tietää, ettei elämä ole aina pilvissä tanssimista vaan mennään ylä-ja alamäkeä. Hyvät ja pahat asiat kuuluu elämään mutta mielestäni on tärkeää löytää aina huonostakin tilanteesta ne hyvät ja laittaa ne ylös, kuin muistella pelkästään niitä huonoja asioita. Mieli piristyy ja maailma näyttää ihan toiselle kun ei anna kaiken pahan hallita elämää.
Selviytymistarinat ovatkin asia erikseen, niistä tykkään. Niistä ottaa opikseen ja on mukava nähdä millaisista tilanteista ihmiset ovat nousseet ja miten nyt elävät ja tuntevat. He ovat upea esimerkki siitä miten rajat on luotu rikottaviksi ja ihminen on vain itsensä vanki. Mistä se johtuu, että osa ihmisistä ei lannistu ja osa pitää kiinni huonosta elämästä kynsin ja hampain ja mitään hyvää ei saisi elämässä olla, tai ainoa hyvä mitä voi ikinä olla on se, että olisi paljon rahaa? Onko niin, että olemme pahimmat esteet omalle elämälle?

Itselleni on tärkeää, että kaikesta tästä tilanteesta riippumatta minulla on ihana elämä, ihanat lapset, hyvä aviomies. Ja kyllä, meillä riidellään, meillä itketään, meillä taistellaan välillä koulujen kanssa ja välillä oppilaiden. Välillä töissä menee todella huonosti ja välillä lasketaan roposia. En halua kuitenkaan niiden hallitsevan elämääni, se tekee olostani vielä tukalamman mitä se jo on. Haluan keskittyä hyviin ja iloisiin asioihin, se pitää mielenterveyden kunnossa ja voimistaa myös kehoa.
Kun olin kaikkein huonoimmassa kunnossa ennen leikkaustani, ja makasin tipassa päivystyksessä, eräs hoitaja sanoi minulle, että joko annat sairauden hallita sinua tai alat hallitsemaan sairauttasi. Ja näin tein ja sen avulla olen tullut tähän pisteeseen ja en anna nytkään tämän sairauden hallita elämääni ja kaiken iloisen pumpulin jakaminen teille parantaa aina oloani ja unohdan sen, että en ole terve. Sallittakoon tämä meille kaikille!












Mukavaa loppuviikkoa!

-Melissa-

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Juhlasuklaa



Oli ihan pakko, en voinut olla tekemättä astetta parempaa suklaata. Sellaista ihanan samettisen pehmeää, jonne on upotettu suloisia yllätyksiä. Suklaan voi tehdä vaikka lasten kanssa halutessaan. Itse pyöräytin tämän nopeasti muun kokkailun ohessa. Vähän erilaista, vähän makoisampaa, vähän täyteläisempää...Tämä on suklaan ystävän taivas.





Nautinnollista päivää!

-Melissa-

tiistai 5. joulukuuta 2017

Helppo tuunaus vanhaan paitaan

En ole pitkiin aikoihin julkaissut mitään helppoa ja nopeaa tuunausta ja siihen jonkin sortin ohjetta. Nyt sellaisen tein kun löytyi ilmaisosastolta hauska oversize paita, joka kuosista huolimatta oli vähän turhan plääh omaan makuuni. Päätin siis laittaa paidan olkapäille pienet kurkistusluukut. Näitä tuunauksia tehtiin muutama vuosi paljon eri diy aiheisissa blogeissa, itsekkin tein yhden vanhaan farkkupaitaan. Tämä on helppo ja nopea tapa tuunata vanha vaate uuden näköiseksi. Eikä tarvitse olla mikään hyvä ompelija kun tässä ei paljoa ompelua tarvita. Kannattaa siis kokeilla.