maanantai 30. huhtikuuta 2018

Vanhasta lakanasta pestävät servetit - Siikalaatikko maistuu aina keväisin



Päätin laittaa hiukan vipinää tähän lumppis-projektiini. Nyt on ollut aika kiva viikonloppu keskittyä ompeluun, tosin vain helppoihin ja vähän ajatusta vaativiin ompeluihin. Viikonloppu koostui myös pyöräilystä, asunnon katselusta ja vapun suunnittelusta. Ollut oikein rento viikonloppu ja voimia on saanut hyvin kerätä. 
Vaikka ompelu onkin ollut helppoa ja nopeaa, on se myös poistanut tehokkaasti stressiä ja olen saanut jälleen aika tärkeitä asioita ommeltua meidän kotiin. Pestävät servetit tuli heti käyttöön ja toimivat todella hyvin. Servetit ovat tehty meidän vanhoista lakanoista, tai oikeastaan niiden jämistä. Tästä lakanasta on tullut tehtyä jo vaikka ja mitä kivaa ja odotan kovasti, että pääsen niitä teille esittelemään. Nyt kuitenkin aloitan väärästä päästä niin sanotusti. Eli jämistä. Servettien koko on noin 40x40 cm ja servetinpidikkeet on tehty pitsin pätkistä. Näin saa aika helposti hyötykäyttöön kaikkea ns. jämää.

Yleensä tällaiset lakanat laitan Hope- yhdistykselle mutta nyt oli pakko vain ommella näistä, sillä nämä ovat yhdet minun lempparit vaikka en enää halunnut niitä lakanoina käyttää, vaan tehdä niistä jotakin muuta. materiaali sopii todella hyvin servetiksi ja kuosi on aivan mielettömän ihana ja tietenkin boho-tyylinen. Sopii minulle kuin nenä päähän. 
Tällaiseen boheemiin elämäntapaan sopii myös erittäin hyvin siikalaatikko ja salaatin- ja yrttien jämistä tehty salaatti. Katetaan parvekkeelle kivasti, istutaan rauhassa nauttimaan hyvästä suomalaisesta ruuasta. Siika on todella hyvää kalaa ja sopii niin moneen ruokaan. Toinen hyvä vaihtoehto on porkkanalohilaatikko. Jos siis mieluiten syö lohta kuin siikaa. Meille siika taas on yksi niistä kaloista, joita syömme paljon. Laatikot ja keitot kuuluvat kesään, kuuluvat myös syksyyn, talveen ja kevääseen. Sopii siis mihin vuodenaikaan tahansa. Vai mitä?









Ihanaa alkanutta viikkoa!

-Melissa-

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Mistä materiaalini tulee

Minulta aina välillä kysellään mistä materiaalini tulee ja ottaisinko vastaan tavaraa lahjoituksena. Kun alan suunnitella jotakin  vaatetta tai asiaa, niin ihan ensin etsin materiaalia omasta vaatekaapista, toki tällä hetkellä kun materiaalia on paljon, että etsin lumppulaatikostani, "projekti ensin ja sitten muu" -ajatuksella. Tämä on toiminut erittäin hyvin. Nykyään käyn hyvin harvoin ilmaisosastolla tai Fidan outletissa ostoksilla. Vain jos jotakin tiettyä tarvitsen mutta sitä ei löydy kaapista. Suurin osa materiaalista tulee ystäviltä sekä äidiltäni, jonka kasseissa on kaikenlaisia ihania yllätyksiä mukana, joista ei tehdä mitään vaan tulevat käyttöön sellaisenaan. 

En siis mielelläni ota vastaan lahjoituksia muualta, koska tilaa on rajallisesti, enkä muutenkaan ole innostunut ottamaan vastaan mitä tahansa tavaraa. Otan vain sen minkä tarvitsen, paitsi äidiltäni, joka osaa laittaa kassiin juuri oikeita materiaaleja ja asioita, joita tarvitsen / käytän. Haluankin esitellä tässä postauksessani juurikin äitini antamia materiaaleja. Ne omat suosikit, joita myös varjelen tarkkaan kaapissani. Joukossa on myös asioita, joita haluan käyttää sellaisenaan, ilman tuunausta, kuten kuvissa oleva ihana punavalkoinen mekko. Monessa asiassa on muistoja ja onkin ihana matkustaa ajassa taakse päin ja tuntea auringon lämmon iholla, meren tuoksun, lokkien laulun tai pellon tuoksun, lampaiden päkätyksen. Moni näistä muistoista on noissa materiaaleissa. 
Saan myös kavereiltani valita materiaaleja käyttööni, siksi ei juurikaan tule kierreltyä missään enää kun tavaraa tulee muualta. Toki välillä haluan mennä kirpuille ja valitsenkin paljon tarkemmin, täsmä ostoksia niin sanotusti. Ei siis enää niin, että "tuo on kiva, siitä voi tehdä joskus jotain" vaan "tuossa on tuota ja tuota, jota tarvitsen yhden tietyn asian tekemiseen". Tällä tavoin ei enää tule mitään mikä jää jonnekkin kaappiin muhimaan.





Tässä kuvassa äitini antamia on vain kaksi pöytäliinaa ja kanavatyö. Virkatut ihanuudet olen saanut kaveriltani




Ihana Kontti löytö 

Ja ei muuta kuin ompelemaan!

-Melissa-

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Keväällä romantiikka kukoistaa



Jotenkin joka kevät ihmisetkin herää henkiin, ei vain luonto ympärillä, vaan ihmiset alkaa kurnuttaa kuin sammakot joka puolella. Pareja syntyy, pariskunnat lähenee toisiaan. Romantiikkaa tuntuu olevan joka puolella. Jokainen katselee maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi näin keväällä. Sitä on hauska seurata..
Minulla ja miehelläni on sama juttu. Kevät on enemmän kiehnäyskausi, mies tekee kaikkea ihanaa minulle ja minä taas puolestani etsin kaapistani kaikki romanttiset vaatteet, joilla voi korostaa sitä omaa olotilaa. Haluan unohtaa voimakkaat värit ja vaihtaa ne hempeisiin pastilleihin, haluan suloisia kuppeja kahvipöytään ja leikkiä prinsessaa. Kaikki on niin ällöpyllysöpöä, että jossakin kohtaa jää miettimään, että yöööök.
En ole romantikko, toisin kuin mieheni ja se tuottaa välillä paljon hankaluuksia meillä. Introverttina kun mieluummin olisin vain yksin, kuin olisin miehen ruusunterälehdillä vuoratussa salongissa tanssimassa hidasta valssia. Olemme täysin erilaisia mutta täydennämme toisiamme erittäin hyvin. Tietenkin suhteessa on ylä- ja alamäkiä sekä riidellään mutta ei niitä mietitä sen jälkeen enää kun on asiat selvitetty. Ja meillä selvitetään kaikki riidat. Hyväksymme toisemme sellaisena kuin olemme ja näin olemme myös yhdessä kasvaneet.
Antaa siis meilläkin sen romantiikan nyt kukoistaa, vaikkei se minulle niin mukava juttu olekkaan. Olen kuitenkin oppinut antamaan sillekkin pikkurillin, ehkä se vielä saattaa viedä koko kädenkin, mene ja tiedä. Omanlainen seikkailu sekin.

Kuvien suloiset ja romanttiset asiat on hankittu eri kirppareilta, paitsi huivi. Aika helposti kirpuilta löytää erilaisia romanttisia juttuja, joita voi yhdistää helposti toisiinsa tai vaikka kokonaan johonkin toiseen tyyliin. Näin asujen ilme muuttuu helposti ihan toiseksi. Itse tykkään hankkia tällä hetkellä aika paljon kaikkea tosi söpöä kirppiksiltä ja pukea niitä vaikka bohotyylin kanssa tai ihan farkkujen kanssa. Lopputulos on aina ihan erilainen.

Huivi: Tyttäreni vanha
Mekko: Kierrätyskeskus, 5€
Helmet: Kierrätyskeskus, 2€ iso nippu
Kengät: Fida, 6€
Kahvikuppi: Lanttila, Vantaa, 2€
Pikku pannu: Kierrätyskeskus, 2€

Hinta ei näillä päätä huimaa, kaikki on eri aikoina hankittu, esimerkiksi kengät jo pari vuotta sitten. Kahvikuppi on näistä uusin löytö, joka tehtiin tänä keväänä, samalla reissulla kun hankittiin minun torsoni. Sillä reissulla otin monta muutakin löytöä mukaani. Lanttilaan on sen verran pitkä matka meiltä, että sitten otetaan kunnolla jos löytöjä on paljon. Ei siellä tule käytyä muutoinkaan kovin useasti juuri matkan vuoksi.







Ihanan romanttista päivää kaikille!

-Melissa-

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Donitsikakku vai munkit?



Tänä vuonna on todella paljon tullut näitä Jauhoton taikina- blogin idealla tehtyjä donitsikakkuja joka paikkaan. Kaikki tekevät eri versioita ja homma on lähtenyt ihan lapasesta. Ruokaryhmät tekee kilpaa erilaisia kakkuja ja eri marketit myös ovat tuoneet omansa. Itse toki tykkään omasta kakustani eniten.
Itselläni on erittäin vaikea valinta edessä, sillä tavallaan haluaisin vain ne tavalliset munkit kun juuri isänpäiväksi tein donitsikakun mutta sitten taas tavallaan haluaisin donitsikakun kun munkkeja saa milloin vain tehtyä. Kyllä, selityksiä löytyy meikäläiseltä ihan kunnolla.
Joskus tuntuu, että näin päivänselvistä asioista tekee itselleen valtavan vaikeita. Kyllä te tiedätte, elämä on joskus niin vaikeaa kun ei osaa päättää mitä herkkua sitä söisi ja tarjoilisi. Elämä piloilla! Asiassa on kuunneltu niin miestä kuin lapsiakin ja nyt haluan kuulla teidän mielipiteen, tosin meillä tehdään sen mukaan mitä muu perhe on nyt päättänyt mutta haluan silti tietää mitä mieltä olisitte tässä asiassa. Onko ihanat perinteiset munkit se juttu vai pehmeän herkullisella valkosuklaamoussella täytetty donitsikakku se tämän vuoden vappujuttu. Käykää tutustumassa viime vuoden postauksiin myös niin se hiukan myös voi helpottaa valintaa: Vappu ja isänpäivä.



Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

torstai 26. huhtikuuta 2018

Farkkujen tuunausjätteestä farkkutakki



Rakastan farkkua, sen ihanaa jämäkkää materiaalia. Varsinkin farkkutakit ovat suuri heikkous ja niitä onkin kertynyt aika monta vuosien aikana. Olen myös tehnyt muutamia ja olette nähneet täällä blogissa niitä. Nyt kuitenkin päätin ommella vielä yhden takin. Lumppis-projektin yksi kasseista sisältää erilaisia farkkujen jämiä, osa isompia, osa pienempiä, kaikenlaista siis. Olikin hassu katsoa miten yksi takki sai muotonsa niinkin niukoista materiaaleista mitä tässä joutui käyttämään. Kaava on sama kuin tämän postauksen jakussa on käytetty. Katsokaa miten eri tyyppiset niistä tuli vaikka kaava on sama. Molemmat ovat tämän kevään lemppareitani ja ovat näyttäviä jakkuja molemmat.

Mitä tykkäätte tästä versiosta?

Minusta on aivan mieletöntä kun tämän takin kuvat on otettu 14.4 ja nyt kun katsoo ulos näkymä on aivan toinen. Jo kahdessa viikossa on luonto muuttunut paljon ja nyt alkaa muuttua vielä lisää ja nopeassa tahdissa. Tämä on todella mieletöntä aikaa luonnolle ja oikeastaan kaikelle elolliselle. Kaikki herää henkiin. Isona toiveena on, että tämä tuleva kesä olisi meille paljon myötämielisempi kuin viime kesä. Minä todella, todella odotan kesää, sillä tarvitsen täydellisen hiljaisuuden omaan elämääni, vain oma perhe ja oma pieni hullu maailmani. Ei muita, ei työtä, ei mitään. Minä, me ja seikkailut. Niitä onkin muuten luvassa, hiukan sellaista mitä en ennen ole tehnyt. Niistä kerron myöhemmin lisää.











Mukavaa päivää!

-Melissa-

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Hidas sunnuntai



Kaikkihan sen tietää, hidas herääminen on parasta maailmassa. Ei kiire minnekkään, kattaa aamupalan parvekkeelle ja on vain niin pitkään kun jaksaa olla. akkujen lataaminen tuli muutama postaus sitten aika selväksi, että se on minulle tärkeää. Kaiken kruunaa se, että voi ommella/neuloa, näin saa aivot tyhjentyä kunnolla ja voimistaa oloaan seuraavaan koitokseen.
Kun jääkapista löytyy pari tummunutta banaania, niin tietää miten täydellisen herkullisia banaanilettuja niistä saa tehtyä ja kun pakkasesta löytyy vielä kupillinen mustikoita, on aika täydellinen aamupala suunniteltu puoliksi valmiiksi. Toki kannattaa ne kaapit kääntää ihan kunnolla, sillä kaapinperukoille on voinut kadota niin hunajaa kuin suklaalevitettäkin. Kunnon gurmee-aamuherkku on siinä. Jos et usko, niin kokeile itse!



Teki todella hyvää herätä rauhassa, ilman kelloa, ilman mitään kiirettä mistään, häärätä keittiössä ja nauttia aamun pienistä hetkistä. Tämä kyllä parantaa mieltä niin paljon. Yksin en päässyt olemaan kun lapset halusivat olla kotona (hiukan huono keli) ja isomman pojan tyttöystäväkin ilmestyi meille oleskelemaan, pelaamaan ja touhuamaan. Käytiin miehen kanssa laittamassa pyörät kuntoon ja lähdettiin koeajolle, se loppui lyhyeen sillä saatiin vettä niskaan ja minulla meni vaatteiden läpi hienosti kaikki kylmä vesi. Mutta nyt on kuitenkin avattu pyöräkausi ja voi sanoa, että kesä on tullut. Kaikki on nyt valmiina ihanan kesän vastaanottamiselle.

Nyt kun minulla alkaa tänään uudet tuulet ja uusi työympäristö pitää ottaa viikon sisällä haltuun, niin on aika epätodennäiköistä, että postauksia tulee näin nopeassa tahdissa. Mutta pyrin päivittämään Instaa päivittäin, edes yhdellä kuvalla päivässä, että voi hyvin seurata touhua siellä. Mutta voi olla, että homma lähteekin niin helposti käyntiin, että päivittelyt jatkuu samalla tavoin kuin tähän asti.


Oikein ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja nauttikaahan kevään ihanista hetkistä!